Tassu maistuu taas

Koira liukastui liukkaalla käytävällä ja kaatui seinää vasten. Hämärä käytävä, lenkin jäljiltä märät tassut ja reippaat, ruokaa kohti harppovat askeleet... niin siinä tietenkin kävi.
Pyllähdys ei näyttänyt sattuvan eikä koiran liikkuminen näyttänyt normaalia keinuvaa kävelyä pahemmalta, mutta myöhemmin tassua pureskeltiin oikein urakalla. Natkutuksen kuuluessa pöydän alta ei tiedä, pitäisikö kieltää vai hieroa kipeää jalkaa. En ole tajunnut varata särkylääkettä tällaisten sattumusten varalle. Surkeinta on tietenkin se, että iltapalaksi päätynyt koipi oli Remun parempi takajalka. Tekisi mieli lennättää muutama ärräpää, mutta koira on jo nukkumassa.

Muuten. Ensimmäistä kertaa 4,5 vuoteen minä olen ollut se, joka hoputtaa toista lenkillä.

Kotikojootin turkki on kasvanut.