Kun tuli aika viedä koira lonkkakuvaukseen en epäroinyt lainkaan, etteikö Remun tuloksia lähetettäisi Kennelliittoon tarkistettaviksi. Arvioinnin ja tulosten virallistamisen hinta, 30 €, oli halpa suhteessa koko eläinlääkärikäynnin hintaan verrattuna. Pääasiallinen syy tulosten julkistamiseen oli - joudun sen nyt tunnustamaan - silkka pikkusieluinen kostonhimo.
Tiesin, että rakas koirapoikani oli rikki, osasin epäillä syytä sukutaulusta löytyneiden vinkkien perusteella ja halusin kuuluttaa havaintoni koko maailmalle. Alas tämä sukulinja, alas tämä kasvattaja, alas shelttien maine terveenä rotuna! Paikallinen eläinlääkäri toivotti onnea kuvauksiin ja toivoi, ettei koirastani löytyisi mitään. Pikkukoiran heräilyn jälkeen minut kuitenkin pyydettiin takahuoneeseen, ja silloin eläinlääkärin kasvoilla oli juuri Sellainen Ilme, joka kertoo, ettei kaikki ollut ihan hyvin. Selkeää löysyyttä ja toisessa nivelessä epätasaisuutta, hän kertoi. Vasen nivel oli kuulemma B:n tai C:n tasoinen ja oikea D-tasoinen, vaikka voisi mennä huonona C:näkin, ja tästä huonommasta löytyi nivelrikkoa. Eläinlääkärin puheista sai sen kuvan, että nivelrikko ei ollut erityisen pahakaan. Tieto paremmasta vasemmasta jalasta lohdutti.
Mutta kuinkas sitten kävikään...
Kennelliiton asiantuntijalausunto poikkesi melkoisesti paikallisen eläinlääkärin lausunnosta. D/D ja II asteen nivelrikko. Olin entistä järkyttyneempi. Kahden ammattilaisen arviot Remun lonkista poikkesivat melkoisesti - jopa siinä määrin, että B/C-tulos olisi mahdollistanut jalostuskäytön A-lonkkaisen kanssa ja D/D tarkoittaa, että ei missään nimessä ikinä koskaan (sillä oletuksella, ettei Remu olisi jo ollut eunukki). Tämä saikin minut päätymään tiettyyn johtopäätökseen: paikalliseen eläinlääkäriin ei kannata luottaa sataprosenttisesti. Vaikka he ovatkin röntgenammattilaisia, niin kuvattavien määrät, ammattitaito sekä apuvälineet eivät varmaankaan ole samaa luokkaa kuin Kennelliiton erikoistunuttakin erikoistuneemmilla asiantuntijoilla. Lisäksi on olemassa toinenkin puoli: hyväsydäminen lääkäri haluaa ehkä lieventää huonojen uutisten voimaa pyöristämällä tuloksia parempaan. Kuka nyt köyhälle opiskelijalle haluaisi kertoa, että koiraparkasi luusto on 15-vuotiaan vanhuksen tasolla ja että parannuskeinoihin sinulla ei todellakaan ole varaa?
Sain siis katkeransuloisen kostoni, koirani tulokset olivat todella huonot. Kuukauden-parin kuluttua lonkkakuvauksesta Remun tiedot ilmestyivät KoiraNettiin. Maaliskuussa se pudotti sukulaistensa BLUP-indeksejä muutamalla pykälällä. Neljänneksellä kennelin kuvatuista kasvateista on nyt keskivaikea tai vaikea lonkkavika. Lähetin kasvattajille sähköpostia, jossa kerroin Remun diagnoosista. Kyselin apuakin - mutta vastausta ei tähän päivään saakka ole kuulunut.
Linkkejä:
PDF lonkkaviasta kultaisillanoutajilla, mukana Annie Limanin haastattelu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti